Ahh!!! Olipas kiva olla kuumassa auringon paahteessa ottamassa aurinkoa! Eilen tarttui mukaan suojakerroin 50 aurinkovoidetta ja UV-suojattua huulirasvaa, joten kyllä passasi kellotella.
Tapsan kaveri, Mikki, saapui 25. päivä tänne Japaniin kuukaudeksi aikomuksenaan treenata MMAta täällä lajin mekassa. Heti maanantaina mentiinkin sitten porukalla jälleen yhteen nomihoudaihin, kun nämä rakkaat kanssaihmiset lähtevät valumaan kohti kotionkaloitaan. Niinpä viime viikko ja tämän viikon alku onkin ollut suhteellisen kosteata aikaa. Onneksi kuitenkin on päässyt taas treenaamisen makuun, kun lentsusta eroon pääsi.
Eilen käytiin Tapsan ja tämän Mikin kanssa Kawagoessa - lähdinpäs mukaan ihan vain aikani kuluksi. Illalla oli sitten tarkoitus mennä Sakadossa sijaitsevaan onseniin - toistamiseen suht' lyhyeen aikaan. No, niinhän siinä kuitenkin kävi, että mukaan tarttui kaikenlaista; ruokatarvikkeita, hihatonta paitaa...ja tulipa minusta poikalapsen ylpeä isukkikin - nimittäin sneaker-parin nimeltään Klaus - tuttujen kesken Klasu. Enpähän ole eläessäni omistanut yhtä röyhkeitä kenkiä! Kuvan lisään, kunhan sellaisen Tapsalta saan. Rahaa meni sellaiset 130€, mutta siitä kenkien osuus ei ollut 40€ enempää ja loput ostokset tulivat tarpeeseen: mm. kerroin 50 aurinkovoidetta ja UV-suojauksellista huulirasvaa. Ettekä muuten usko, paljonko päivässä voi juomisiin mennä rahaa! Lämpötilan ollessa useasti yölläkin yli 30 astetta ja ilmankosteuden huidellessa 100 tienoilla, on tosi uuvuttavaa olla ulkona. Huhhuh!
Kawagoessa pööpöillyn päivän jälkeen oli kiva mennä onseniin rentoutumaan. Koska paikka oli edellistä visiittiä hivenen arkisempi, ajattelin ettei tatuoinneista tulisi numeroa. Olin väärässä - sillä ko. paikassa, toisin kuin edellisessä, oli pukuhuoneen seinissä ja kaappien ovissa tatuoinnit kieltäviä tarroja. Niinpä olinkin sellainen pitkulainen urheilupyyhe harteillani koko oleskelumme ajan. Tyhmältähän se toki näytti kulkea kädet puuhkassa, ettei pieni pyyhe olisi valahtanut pois. Päätinkin tehdä ensi kertaa varten vanhasta t-paidasta sellaisen rievun, jossa ei ole muuta kuin hihat ja niskan takaa menevä kangaskaistale. Siinähän sitten ihmettelevät. Onsen on vain kesäkuumalla yllättävän huimaava kokemus; kun on valmiiksi kuuma ja lilluu 40-asteisessa (joissain altaissa ylikin) vedessä, alkaa nopeasti heikottaa. Niin nytkin - nautin silti täysin elkein. Talvella kokemus vaan voi olla vielä nautinnollisempi.
Tapsa ja Mikki käyttivät Kawagoessa ollessamme monta hetkeä etsiessään itselleen(!) sopivia, naisten string-alkkareita. Ymmärsitte oikein - pojat halusivat nimenomaan naisten stringit. Tapsan yksityisellä kattotasanteella aurinkoa otettuaan pojat hoksasivat, että boksereista jää ikävät rajat muuten tasaisesti ruskettuneeseen kroppaan. Ja koska molemmilla rusketus tulee pintaan itseäni sata kertaa helpommin, päättivät veijarit ottaa kaiken hyödyn saamastaan edusta irti. Ensikosketus otettiin jo onsenissa, kun ennen poislähtöä kaksikko ei malttanut olla sovittamatta uusia hankintojaan. Itselleni riemua riitti kyllä vatsansa kipeäksi nauramiseen asti - pojat kyllä vakuuttelivat pöksyjen mukavuutta. Niinpä tänään mentyäni Tapsan luo itsekin aurinkoa ottamaan, olin joukon säädyllisimmin pukeutunut yksilö, vaikka pelkissä boksereissa keimailinkin. Vaan ei se väärin ole - huomenna uudestaan! Ainiin, kuvamateriaalia on!
Tänään tuli tasattua tilit myös Tompan kanssa. Kauan sitten hän jekutti minua soittamalla ovipuhelintani ja esiintymällä puhelinyhtiömme Softbankin edustajana - ja vieläpä naisena! Tuolloin huonosti kieltä osanneena panikoin äänen pyytäessä päästä juttusilleni. Odottelin ovellani hyvän tovin kenenkään tulematta paikalle - ja kuin sattumalta törmäsin Tomppaan ja Tapsaan jotka kertoivat kolmen Softbankin edustajan käyneen alaovella. He saivat minut jopa uskomaan, että minua odottaisi yli 10000 jenin lasku ja yhtiö haluaisi katkaista liittymäni, koska he olivat siinä uskossa, etten kykenisi laskua maksamaan. Pojat siis saivat uunotettua minua ainakin 5 minuuttia ja olin aivan ihmeissäni. Sitten vasta he myönsivät höynäyttäneensä minua. Niinpä tänään Tapsan luota palatessani soitin Tompan ovisummeria, johon hän vastasi hivenen väsyneenä. Sanoin nasaalilla äänellä "konnichi wa, yuubin desu." (=postista hyvää päivää.) Hän sanoikin häkeltyneenä, että ymmärtää ja avasi minulle oven. Noustuani yläkertaan jäin hänen ovelleen kyttäämään ja pääsinkin hieromaan sanat "in your face" hänen naamaansa. Hän oli todella yllättynyt ja sanoikin häkeltyneenä, että olin todella kuulostanut aivan postimieheltä (he tosiaan puhuvat nasaalisti) ja aksentti oli mennyt aivan täydestä. Olin otettu.
Näin se loma on lähtenyt liikkeelle, ja niin lähden minäkin. Pitää vielä lähteä juoksemaan, sillä päiväsaikaan ei kerrassaan tarkene juosta; yö on paljon miellyttävämpi ajankohta. Ei väkeä, eikä liian kuuma. Joten palailemisiin!
Peace out!
- Hartsa
P.S. Riikalle ja Pyrylle sellaisia terveisiä, että sain Emily-mammalta tänään sen futonin ja uskon teidän mahtuvan siinä kivasti lusikassa nukkumaan. Joten tervetuloa, majoitus odottaa jo vieraita saapuviksi! (^0^)/
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti