Huomasin juuri, etten ole kirjoitellut kohta kolmeen kuukauteen mitään. Ei ole huvittanut - en tiedä miksi. Nyt kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa taas muutaman sanan. Ensinnäkin; lento on ostettu - Harri-poika saapuu Suomeen 11.3.2011 kello 15.20. Vielä ei kannata vastaanottokomiteoiden alkaa varailla vuoronumeroita - minut on nimittäin uhattu kaapata suoraan Helsinki-Vantaalta viikoksi pois kaiken sivistyksen ääreltä. Määränpäästä en ole vielä itsekään aivan satavarma, veikkaisin kuitenkin mökkiä jossainpäin Pohjois- tai Etelä-Savoa.
Niin, mitäs minä olen puuhastellut viimeisen kolmen kuluneen kuukauden aikana? Pyry ja Riikka kävivät piipahtamassa. Aikataulu oli kiireinen, mutta kerkesimmepä nähdä ja tehdä aikas paljon: kävimme tietysti Tokiossa (monessa, monessa paikassa siellä, tottakai), Nagatorossa (Saitamassa sijaitseva, luonnonkaunis paikka, jossa pääsi nauttimaan vilvoittavasta joesta, näteistä maisemista ja vaikuttavista temppeleistä), Kawagoessa sekä parin päivän reissulla Kiotossa. Söimme tietysti myös paljon hyvää ruokaa ja kerkesimmepä kavereideni kanssa hauskaakin pitämään.
Kouluahan tässä on tietysti käyty - enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi, juuri tänään olin menemättä lentsun vuoksi. Keskiviikkona on tärkeää tekemistä, joten tahto olisi kova parantua ennen sitä. Lisäksi kerkesin hetkeksi ottaa ja jättää kiinalaisen tyttöystävän, Xiaoyuen. Mielestäni asiat kuitenkin menivät liian konstikkaiksi, joten katsoimme parhaaksi jatkaa kaveripohjalta. Ei siitä sen enempää.
Päivänä eräänä osallistuin myös Daito Bunkan English Speech Contestiin. Edellisten vaihtareiden mukaan kyseessä oli läpihuutojuttu ja palkinnoksi oli vieläpä luvassa 100 000 jeniä (=melkein tonni ihmisten rahaa.) Alkukarsintaan en paljoa varautunut, mitä nyt tietysti sen puheen laadin. Nimittäin, vaihtareiden sarjassa ei ollut esikarsintaa, joten preliminääreihin tuli vain osallistua, että jatko aukeaisi. Kisan finaali pidettiin 26.11. - ja senhän minä sitten voitin! Tapsakin sai vaihtarisarjan 2. palkinnon, 10 000 jeniä. Tehtäköön tässä selväksi, että eri sarjoista huolimatta, jokainen osallistuja tavoitteli kaikille avointa kisan pääpalkintoa. Pokaali on tuossa telkkaripöydällä - mitenkähän sen saa Suomeen? Harmittavasti palkintosumma osoittautui kuitenkin Monopoli-rahaksi: minulla on nyt 100 kpl 1000 jenin kuponkeja, jotka käyvät vain ja ainoastaan Maruhiro-nimisen konsernin myymälöissä. Ja jostain syystä naapurissa sijaitseva Maruhiron Tobu-tavaratalo ei kuitenkaan hyväksy niitä. Noh, ajattelin sijoittaa melkoisen osan potista Okinawan matkaan, jonne olisi tarkoitus lähteä kaiketi helmikuun loppupuolella. Maruhirolla nimittäin sattuu olemaan matkayhtiö!
Kisan aiheena oli "Energy" - ei kuitenkaan siis mikään sähköenergia, vaan kehonsisäinen voima tms. Puheeni voi käydä lukemassa vaikkapa Naamakirjassa olevista muistiinpanoistani. Puhuin musiikista ja sen tuottamasta voimasta. Vaikka jälkikäteen sain kuulla, että tuomaripisteiden perusteella olin vasta toiseksi paras, en piittaa siitä pätkääkään - kerrankin politiikka oli minun puolellani!
Viime sunnuntaina joukko meitä vaihtareita osallistui japanin kielen tasokokeeseen, JLPT:n. Olimme Tapsan kanssa molemmat keskimmäisen, eli kolmannen (viidestä) tason kokeessa. Koska olen laiska ja saamaton paska, en ollut valmistautunut kokeeseen kunnolla, vaikka preppauskirjatkin olin hankkinut. En odota suuria tuloksia, mutta nytpähän ainakin on kokeen käytännöt tiedossa; Suomessa sitten uudestaan.
Pari viikkoa takaperin kävimme turistireissulla Yokohamassa. Suoraan sanoen Chinatown oli kliseinen pettymys, mutta muun muassa Sankeienin kansallispuisto (tms) oli erittäin vaikuttava näky, kuvia reissulta kirjoituksen lopuksi. Samalta reissulta on myös autopornokuvat - kummistakin täydempi kuvakooste Naamakirjassa. On silti mainittava, etten ole oikein kykenevä sisäistämään japanilaista matkamentaliteettia: kaikkialle pitää olla aina menossa minuuttiaikataulun mukaisesti - ihmiset eivät siis rentoudu lomallakaan. Tämä harmitti minua etenkin Sankeienin puistossa/puutarhassa, jossa taisimme viettää kokonaiset 40 minuuttia. Ainakin kolmannes koko komeudesta jäi meikäpojalta näkemättä! No, aina ei voi voittaa ja järjestävän osapuolen kämmähdyksen vuoksi sen sijaan, että olisin maksanut matkasta 3000 jeniä (=hieman alle kolmekymppiä), sain KV-toimistolta 1000 jeniä. Ei lahjahevosta ja niin edelleen...
Joulu se tulla jolkottaa ja se on näkynyt Japanin katukuvassa jo Halloweenistä asti: ostarit ovat täynnä irvokkaita muovikuusia ja kaupoissa soi oksettavat joulurallit - muutaman minuutin looppina tietysti. Monilla työpaikoilla joulu ei ole edes vapaa. Koska kyseessä on vahvasti ei-kristillinen maa, joulu on täällä lähinnä pariskuntien juhla. Silloin käydään huvipuistoissa, syödään ulkona, käydään elokuvissa ja hengaillaan ostareilla. Mutta kyllä täälläkin silti joulusesonki on - joka paikalla on omat joulutarjouksensa ja -tuotteensa. Ja jouluisin täällä syödään kakkua - ei vanukasta tai kinkkua, vaan kakkua. Ja nimenomaan täytekakkua. Vaihtareiden kesken sovimme, että meidän joulujuhlamme on 26.12. eli Tapaninpäivänä, jolloin teemme porukalla jouluruokaa (ilmeisesti anglosaksisen käsityksen mukaan) ja kutsumme kavereitamme paikalle syömään ja juhlimaan kanssamme. Katsotaan, mitä tuleman pitää.
Perhejuhlista suurin on ilmeisesti uusivuosi, jolloin vietään aikaa kotona ja syödään kotiruokaa, ja kuten sanottu - perheen kesken. Suomessa on totutusti nimenomaan toisinpäin. Saa nähdä, miten me sitä vietämme. Ilotulitesesonki on täällä jo kesällä, joten en usko, että uusivuosi tulee olemaan suurta rakettien ja pommien juhlaa.
- Harri-poika
P.S. Tutuille terkkuja!
Ja tässä miehiseen (miksei myös toki naiselliseen) makuun sitä luvattua autopornoa:
Ei kait siinä. Hyvää settiä =)
VastaaPoistaKuka sut kaappaa ja minne?? Voiko siellä piipahtaa?
Tony ja Miguel kuulemma kiikuttavat minut jonnekin kauas pois. En tiedä, kai siellä voi.
VastaaPoista